Tänään oli pilvistä ja koleaa, joten rankin jumppa ikinä pyörineen sai jäädä väliin. Sen sijaan tulimme sisälle ja Makkonen ehdotti minulle leikkimistä.
Vastustin ajatusta niin voimallisesti kuin tyhjiin puserretuista aivoistani kykenin. Eli en kovin voimallisesti. Niinpä päädyin leikkimään todella kummallista, mutta helppoa leikkiä.
Aivan ensimmäiseksi Makkonen haki vaatekaapista talvisukkia. Ne olivat kuulemma olennaisen tärkeä osa leikkiä. Niinpä vedin tottelevaisesti kanipehmosukat koparoihini ja seistä tönötin keskellä olohuonetta ne kädessä. Makkonen oli varannut itselleen leopardisukat.
Tämän jälkeen emäntä toimitti tumput kätösissään paikalle pinon jääkaappimagneetteja. Sitten hän esitteli kahta kerrallaan ja kysyi:
"Sopivatko nämä sun mielestä yhteen?"
Ensimmäiset magneetit esittivät traktoria ja aitaa.
"No ei sovi", vastasin niin jämäkästi kuin tyhjiin puserretuista aivoista lähti. Eli en kovin jämäkästi.
"Mä oon eri mieltä, mukula kajautti. "Kyllä ne sopii! Pannaan ne nyt vaan vierekkäin tähän pöydälle!"
"Jaaha", minä totesin lakonisesti. Ilmeisesti aidalla ja traktorilla oli jokin mystinen yhteys, jota minä en ymmärtänyt.
Seuraavaksi minulle esiteltiin peräkärryä ja kanoja.
"Sopivatko nämä sun mielestä yhteen?"
"No ei sovi. Siinähän on kärry ja kanoja. Ei mitään yhteistä."
"Sää oot väärässä! Kyllä ne sopii. Noi kanathan voi mennä tohon kärryyn!"
"Okei", vastasin entistä lakonisemmin.
Ja sitä samaa rataa sitten kolme kierrosta magneettien kanssa, joilla ei minun näkemykseni mukaan ollut mitään yhteistä, mutta jotka Makkosen mielestä olivat aivan selvät parit. Nämä parit sitten aseteltiin ne sukat käsissä pöydälle järjestykseen.
Kun leikki loppui, oli minulle edelleen arvoitus se, miksi minulla piti olla ne kanisukat käsissä. Varsinkin kun en edes saanut koskea esitellyihin magneetteihin. Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä.
"Nää magneetit on likaisia, kun ne on olleet lattialla. Kun on hanskat, ei tuu bakteereja."
Okei. Mutta silti. Kun minä en saakeli soikoon saanut edes koskea niihin magneetteihin!!!
No mutta ei valiteta, ei. Raskaan työpäivän jälkeen on vain hyvä, että leikinjohtaja oikeasti johtaa leikkiä, eikä vaadi jotain ihme ideoita tästä tuulitunnelista, jota aivoikseni joskus olen kutsunut.
Kokeilkaapa tekin. Mutta muistakaa. Ne sukkahanskat PITÄÄ olla. Hygienian säilyttämiseksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti