Tuossa jo aloittelinkin uutta blogia, mutta se jäi, kun maailma alkoi ensin vaikuttaa hiukan harmaalta ja sitten varsin mustalta.
Luojan kiitos Pakkaus voi sentään hyvin ja yhtä tomera kuin aina ennenkin. Kaikki muu meneekin sitten päin helvettiä, joten ehkä uusi blogi ei ainakaan ihan alkuun ole mitään kevyttä kesälukemista.
Eli katsotaan, mitä tulevaisuus tuo mukanaan. Mielellään ottaisin jo jotain positiivisiakin uutisia. Huonoista ja hyvistä uutisista siis uudessa blogissa Eteenpäin sanoi mummo…
Ja Pakkaus pysyköön Pakkauksena - vaikka Makkoseksi häntä joskus kutsunkin.:)
maanantai 25. heinäkuuta 2016
keskiviikko 6. toukokuuta 2015
Eläintensuojelija Makkonen
Hommasin tulevaa a-luokan kesälomareissua varten säästöpossun. Siellä on jo 5 euroa!
Makkonen päätteli ilmeisesti, että kun tuo possu näyttää vähän huolestuneelta, niin sitä pitää auttaa. Ilmeisesti possulla pukkaa hiki päästä, kun aika kuluu ja rahaa ei tipahda mahaan ikinä, joten Makkonen on pistänyt possuparalle huivin päähän.
Mutta onhan se 5 euroakin enemmän kuin ei mitään.
Italiaan kun ollaan menossa, niin kai siellä sillä sentään pullon viiniä saa. Sen kun kietaisee huiviin, lisääntynee rohkeuteni siinä määrin, että koottujen selitysten avulla toiselle pullolle voi löytyä toinen maksaja.
tiistai 5. toukokuuta 2015
Suoraan Bloggerin luurisovelluksesta: Hellan väärät värit
Onpas kätevää! Latasin Bloggerin puhelimeenkin ja voin nyt piinata teitä tärkeillä päivityksillä vaikka kesken perkeleen puuduttavan palaverin!
On minulla nytkin painavaa asiaa. Keitin nimittäin tässä teetä, hörpin sitä liian kuumana kuten aina, poltin kitalakeni ja sitten vilkaisin liedelle. Jumalauta meinasin saada paskahalvauksen, kun siellä paloi punaiset valot! Vasta muutaman sekunnin kuluttua (ja tsekattuani ne nappulat) muistin taas, että liesi vain muistuttaa, että se voi vielä olla lämmin.
Ei näin saa liesiä suunnitella! Tämä on taas niitä pöljäkkeiden eli insinöörien logiikkaa. Punainen on vaaran ja veren väri ja se on saletti. Siitäkin huolimatta, että se on lempivärini.
Kunnon hellassa pitäisi olla KELTAISET merkkivalot.
Vähän niin kuin liikenteessäkin. Keltainen kertoo, että "Ota ny iisisti äläkä riehu siinä hellalla muovikippojen kanssa, ne voi vähän sulaa".
Se on sellainen lempeä varoitus.
Mutta punainen! Se kiljuu täyttä kurkkua, että "Nyt jos et haahka pane toimeksi, niin sulta palaa mökki ja lähtee pian henki!!"
Ei ihmisiä saa tällä tavalla pelotella.
Ei mulla muuta. Paitsi että kätevä kyllä tämä kännybloggeri.
Helpoin leikki ikinä
Tänään oli pilvistä ja koleaa, joten rankin jumppa ikinä pyörineen sai jäädä väliin. Sen sijaan tulimme sisälle ja Makkonen ehdotti minulle leikkimistä.
Vastustin ajatusta niin voimallisesti kuin tyhjiin puserretuista aivoistani kykenin. Eli en kovin voimallisesti. Niinpä päädyin leikkimään todella kummallista, mutta helppoa leikkiä.
Aivan ensimmäiseksi Makkonen haki vaatekaapista talvisukkia. Ne olivat kuulemma olennaisen tärkeä osa leikkiä. Niinpä vedin tottelevaisesti kanipehmosukat koparoihini ja seistä tönötin keskellä olohuonetta ne kädessä. Makkonen oli varannut itselleen leopardisukat.
Tämän jälkeen emäntä toimitti tumput kätösissään paikalle pinon jääkaappimagneetteja. Sitten hän esitteli kahta kerrallaan ja kysyi:
"Sopivatko nämä sun mielestä yhteen?"
Ensimmäiset magneetit esittivät traktoria ja aitaa.
"No ei sovi", vastasin niin jämäkästi kuin tyhjiin puserretuista aivoista lähti. Eli en kovin jämäkästi.
"Mä oon eri mieltä, mukula kajautti. "Kyllä ne sopii! Pannaan ne nyt vaan vierekkäin tähän pöydälle!"
"Jaaha", minä totesin lakonisesti. Ilmeisesti aidalla ja traktorilla oli jokin mystinen yhteys, jota minä en ymmärtänyt.
Seuraavaksi minulle esiteltiin peräkärryä ja kanoja.
"Sopivatko nämä sun mielestä yhteen?"
"No ei sovi. Siinähän on kärry ja kanoja. Ei mitään yhteistä."
"Sää oot väärässä! Kyllä ne sopii. Noi kanathan voi mennä tohon kärryyn!"
"Okei", vastasin entistä lakonisemmin.
Ja sitä samaa rataa sitten kolme kierrosta magneettien kanssa, joilla ei minun näkemykseni mukaan ollut mitään yhteistä, mutta jotka Makkosen mielestä olivat aivan selvät parit. Nämä parit sitten aseteltiin ne sukat käsissä pöydälle järjestykseen.
Kun leikki loppui, oli minulle edelleen arvoitus se, miksi minulla piti olla ne kanisukat käsissä. Varsinkin kun en edes saanut koskea esitellyihin magneetteihin. Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä.
"Nää magneetit on likaisia, kun ne on olleet lattialla. Kun on hanskat, ei tuu bakteereja."
Okei. Mutta silti. Kun minä en saakeli soikoon saanut edes koskea niihin magneetteihin!!!
No mutta ei valiteta, ei. Raskaan työpäivän jälkeen on vain hyvä, että leikinjohtaja oikeasti johtaa leikkiä, eikä vaadi jotain ihme ideoita tästä tuulitunnelista, jota aivoikseni joskus olen kutsunut.
Kokeilkaapa tekin. Mutta muistakaa. Ne sukkahanskat PITÄÄ olla. Hygienian säilyttämiseksi!
Vastustin ajatusta niin voimallisesti kuin tyhjiin puserretuista aivoistani kykenin. Eli en kovin voimallisesti. Niinpä päädyin leikkimään todella kummallista, mutta helppoa leikkiä.
Aivan ensimmäiseksi Makkonen haki vaatekaapista talvisukkia. Ne olivat kuulemma olennaisen tärkeä osa leikkiä. Niinpä vedin tottelevaisesti kanipehmosukat koparoihini ja seistä tönötin keskellä olohuonetta ne kädessä. Makkonen oli varannut itselleen leopardisukat.
Tämän jälkeen emäntä toimitti tumput kätösissään paikalle pinon jääkaappimagneetteja. Sitten hän esitteli kahta kerrallaan ja kysyi:
"Sopivatko nämä sun mielestä yhteen?"
Ensimmäiset magneetit esittivät traktoria ja aitaa.
"No ei sovi", vastasin niin jämäkästi kuin tyhjiin puserretuista aivoista lähti. Eli en kovin jämäkästi.
"Mä oon eri mieltä, mukula kajautti. "Kyllä ne sopii! Pannaan ne nyt vaan vierekkäin tähän pöydälle!"
"Jaaha", minä totesin lakonisesti. Ilmeisesti aidalla ja traktorilla oli jokin mystinen yhteys, jota minä en ymmärtänyt.
Seuraavaksi minulle esiteltiin peräkärryä ja kanoja.
"Sopivatko nämä sun mielestä yhteen?"
"No ei sovi. Siinähän on kärry ja kanoja. Ei mitään yhteistä."
"Sää oot väärässä! Kyllä ne sopii. Noi kanathan voi mennä tohon kärryyn!"
"Okei", vastasin entistä lakonisemmin.
Ja sitä samaa rataa sitten kolme kierrosta magneettien kanssa, joilla ei minun näkemykseni mukaan ollut mitään yhteistä, mutta jotka Makkosen mielestä olivat aivan selvät parit. Nämä parit sitten aseteltiin ne sukat käsissä pöydälle järjestykseen.
Kun leikki loppui, oli minulle edelleen arvoitus se, miksi minulla piti olla ne kanisukat käsissä. Varsinkin kun en edes saanut koskea esitellyihin magneetteihin. Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä.
"Nää magneetit on likaisia, kun ne on olleet lattialla. Kun on hanskat, ei tuu bakteereja."
Okei. Mutta silti. Kun minä en saakeli soikoon saanut edes koskea niihin magneetteihin!!!
No mutta ei valiteta, ei. Raskaan työpäivän jälkeen on vain hyvä, että leikinjohtaja oikeasti johtaa leikkiä, eikä vaadi jotain ihme ideoita tästä tuulitunnelista, jota aivoikseni joskus olen kutsunut.
Kokeilkaapa tekin. Mutta muistakaa. Ne sukkahanskat PITÄÄ olla. Hygienian säilyttämiseksi!
maanantai 4. toukokuuta 2015
Rankin jumppa ikinä eli Makkonen pyöräilee
Kun tässä keski-ikäisiä ja 8 tuntia päivässä toimistossa istujia ollaan, olisi varmaan hyvä harrastaa jotain liikuntaa.
Oma juoksuharrastukseni kusahti viime kesänä siihen, että piti alkaa viettää työmatkan takia autossa 2 tuntia päivässä ja kun lopulta kuuden jälkeen romahdin kotisohvalle, oli mielessä lähinnä se, että ehtisi Makkosta tervehtiä ja ahmia unohdetun lounaan korvaukseksi helvetinmoisen määrän kaikkea mitä kaapista löytyi.
Tuloksena löystyi liha ja ruokamoraali. Maha sen sijaan kasvoi iloista 2 kg kuukausivauhtia ja tässä sitä taas ollaan. Kaksi numeroa isompia kuin viime kesänä.
No nytpä on löytynyt uusi urheilulaji, jolla saa sykkeen kahteensataan ihan ilman jumppavideoita tai juoksumattoa. Makkonen on nimittäin alkanut harjoitella pyöräilyä. Ja tietysti sellaisella pyörällä, jossa ei ole apupyöriä. Menneet ovat ne ajat, jolloin apupyörät meille kelpasivat. Sen sijaan nyt pyöräillään tosissaan ja ihan oikealla pyörällä.
Asia nyt vain on niin, että Makkonen ei osaa pyöräillä. Hän vaatii opettamista! Ja auta armias, että minä olen auttanut!
Kolmatta päivää peräkkäin olen juossut säälittävät 600 metriä (max.) pyörän vierellä kierossa kuin makaroni ja pitänyt toisella kädellä penkistä ja toisella kädellä tangosta kiinni. Jos irrotan tangosta hetkeksikään, alkaa panikoiminen ja kauhea "ÄÄ-ÄÄ-ÄÄ-ÄÄÄÄÄ!" Samalla se saatanan pyörä alkaa kellistyä ja kallistua kohti lämpimästi vastaanottavaa asfalttia.
Niinpä hyökkään takaisin tankoon kiinni ja taas mennään.
Ette usko, kuinka helvetin ryytynyt olen joka 50 metrin välein. Vaikka matka on vain se puoli kilometriä (ja sekin on jaettu kahtia, koska 250 metrin päässä on kioski, josta ostamme aina jäätelöt), on minun pakko - PAKKO - huilata joka ikinen tolpanväli ja pyyhkiä hikinoroa nokan päästä. Joka tolpan kohdalla tuntuu, että NYT se Himalaja on kiivetty, NYT se henki loppuu ja NYT se kuolema tulee. Ja sydän diskoaa rinnassa ja päässä sellaista tahtia, että siinä ei edes Marco Bjurström pysyisi perässä.
Ei ole normaali asento ihmiselle sellainen kumara, johon vielä samanaikaisesti kuuluu hölköttämistä ja yli 20 kiloa painavan kersan pitämistä tasapainossa kahdella kädellä, jotka operoivat erillään eri paikassa. Ei ole.
Kauhulla odotan vain sitä, kun se huomaa, että pyöräillä voi muuallekin kuin kiskalle ja takaisin.
Silloin kyllä kellahdan jonnekin ojanpohjalle kesken suorituksen, josta minut toivottavasti joku ystävällinen sielu poimii. Eli jos nyt lähiaikoina näette siellä ojanpohjalla ylipainoisen äiti-ihmisen ja vieressä vihaisen Makkosen punaisen pyöränsä kanssa, niin se olen minä. Olkaa kilttejä ja soittakaa 112 ja antakaa elvytystä. Ja äkkiä sittenkin.
ps. Luulisi että tämän kolmen päivän aikana olisi jo läski lätissyt ja karissut, mutta ei. Mielestäni olen tehnyt töitä vähintään 10 kilon edestä!
Oma juoksuharrastukseni kusahti viime kesänä siihen, että piti alkaa viettää työmatkan takia autossa 2 tuntia päivässä ja kun lopulta kuuden jälkeen romahdin kotisohvalle, oli mielessä lähinnä se, että ehtisi Makkosta tervehtiä ja ahmia unohdetun lounaan korvaukseksi helvetinmoisen määrän kaikkea mitä kaapista löytyi.
Tuloksena löystyi liha ja ruokamoraali. Maha sen sijaan kasvoi iloista 2 kg kuukausivauhtia ja tässä sitä taas ollaan. Kaksi numeroa isompia kuin viime kesänä.
No nytpä on löytynyt uusi urheilulaji, jolla saa sykkeen kahteensataan ihan ilman jumppavideoita tai juoksumattoa. Makkonen on nimittäin alkanut harjoitella pyöräilyä. Ja tietysti sellaisella pyörällä, jossa ei ole apupyöriä. Menneet ovat ne ajat, jolloin apupyörät meille kelpasivat. Sen sijaan nyt pyöräillään tosissaan ja ihan oikealla pyörällä.
Asia nyt vain on niin, että Makkonen ei osaa pyöräillä. Hän vaatii opettamista! Ja auta armias, että minä olen auttanut!
Kolmatta päivää peräkkäin olen juossut säälittävät 600 metriä (max.) pyörän vierellä kierossa kuin makaroni ja pitänyt toisella kädellä penkistä ja toisella kädellä tangosta kiinni. Jos irrotan tangosta hetkeksikään, alkaa panikoiminen ja kauhea "ÄÄ-ÄÄ-ÄÄ-ÄÄÄÄÄ!" Samalla se saatanan pyörä alkaa kellistyä ja kallistua kohti lämpimästi vastaanottavaa asfalttia.
Niinpä hyökkään takaisin tankoon kiinni ja taas mennään.
Ette usko, kuinka helvetin ryytynyt olen joka 50 metrin välein. Vaikka matka on vain se puoli kilometriä (ja sekin on jaettu kahtia, koska 250 metrin päässä on kioski, josta ostamme aina jäätelöt), on minun pakko - PAKKO - huilata joka ikinen tolpanväli ja pyyhkiä hikinoroa nokan päästä. Joka tolpan kohdalla tuntuu, että NYT se Himalaja on kiivetty, NYT se henki loppuu ja NYT se kuolema tulee. Ja sydän diskoaa rinnassa ja päässä sellaista tahtia, että siinä ei edes Marco Bjurström pysyisi perässä.
Ei ole normaali asento ihmiselle sellainen kumara, johon vielä samanaikaisesti kuuluu hölköttämistä ja yli 20 kiloa painavan kersan pitämistä tasapainossa kahdella kädellä, jotka operoivat erillään eri paikassa. Ei ole.
Kauhulla odotan vain sitä, kun se huomaa, että pyöräillä voi muuallekin kuin kiskalle ja takaisin.
Silloin kyllä kellahdan jonnekin ojanpohjalle kesken suorituksen, josta minut toivottavasti joku ystävällinen sielu poimii. Eli jos nyt lähiaikoina näette siellä ojanpohjalla ylipainoisen äiti-ihmisen ja vieressä vihaisen Makkosen punaisen pyöränsä kanssa, niin se olen minä. Olkaa kilttejä ja soittakaa 112 ja antakaa elvytystä. Ja äkkiä sittenkin.
ps. Luulisi että tämän kolmen päivän aikana olisi jo läski lätissyt ja karissut, mutta ei. Mielestäni olen tehnyt töitä vähintään 10 kilon edestä!
perjantai 1. toukokuuta 2015
Alapääselfie: Vapun ykköstyyli
Siinäs näette valkolakin alla hikoajat ja muka tyylikkäiden bleisereiden pukijat.
Kunnon vapputyyli syntyy aidosta ja oikeasta täysin mauttomasta kotiasusta. Tyylikkääksi asun tekee se, että se on niin harkitun tyylitön. Muistelkaapa vaan edellisiä trendejä: esim. tennissukat farkkujen päällä, hillittömät olkatoppaukset, ja viimeisimpänä meitä vuosikausia piinannut pillifarkkumuoti (KENEN yli kolmikymppisen ei-huippumallin päällä ne muka ovat tyylikkäät, kysyn vaan?!!! Ja muuta ei kaupasta saatana saanut!)
Uskokaa pois, muotitalot hakevat aina absoluuttista uutta ja se voi tapahtua vain "väärän" kautta.
Ja tässä teille vinkit tyylin kopioimiseen: Housut: H&M, t-paita: ei tietoa, mutta kuuluu miehelleni. Niin ja huom! Ei kenkiä vaan vastapestyt varpaat (=kevät). Ehkä Chanel tai Dior lanseeraakin piakkoin kesämalliston, johon ei kuulu kenkiä. Olisipa ainakin käänteentekevä linjaus.
Ja jos oikein kunnolla tiiraat, huomaat mustassa t-paidan pinnassa pieniä roskia. Ne ovat jälkiä munkeista ja niiden päällä olevasta sokerista. Isompi röhnä liittyy myös jotenkin vapputoimintaan, mutta ei aavistustakaan miten. Jos tämä ei ole vapputyyli niin mikä sitten?
Vappupleksit - eli kun mies tuli taloon
No niin! Nyt on asiat mallillaan. Olen ryystänyt jo neljä suurta lasillista kuohuviiniä eikä loppua näy. Yritän skarpata, etten kirjoittaisi humalaisia höpötyksiä, mutta juuri äsken kirjoitin "eikä lappua näy".
Ukko on saanut bailata eilen, joten siinä nyt keitelköön kahvia ja esittäköön Nightmare Moonia. Minä olen jo aamusta pyykännyt, viiltänyt sormeni ruokaa tehdessä ja jumalauta siivonnut (taas). Nyt olen maatunut kiinni tähän sohvaan, josta irtoan vain sitä varten, että voin huojua jääkaapille täyttämään mun lasiain.
Veikkaan että huomenna särkee päätä. Otan siis pari buranaa jo ennen kasia ja painun pehkuihin. Sitten herään kuudelta päänsärkyyn ja haen pari buranaa lisää + panadolia. Ja juon vettä.
Riemukasta vapun jatkoa!
ps. Makkarista kuului helvetinmoinen räminä ja räiske. Makkonen kaatoi pyykkitelineen. Tuli mulle jotain huuteleen, mutta minä en korvaani lotkauttanut, joten juoksi takaisin isin huomaan. Hahhaa!
Ukko on saanut bailata eilen, joten siinä nyt keitelköön kahvia ja esittäköön Nightmare Moonia. Minä olen jo aamusta pyykännyt, viiltänyt sormeni ruokaa tehdessä ja jumalauta siivonnut (taas). Nyt olen maatunut kiinni tähän sohvaan, josta irtoan vain sitä varten, että voin huojua jääkaapille täyttämään mun lasiain.
Veikkaan että huomenna särkee päätä. Otan siis pari buranaa jo ennen kasia ja painun pehkuihin. Sitten herään kuudelta päänsärkyyn ja haen pari buranaa lisää + panadolia. Ja juon vettä.
Riemukasta vapun jatkoa!
ps. Makkarista kuului helvetinmoinen räminä ja räiske. Makkonen kaatoi pyykkitelineen. Tuli mulle jotain huuteleen, mutta minä en korvaani lotkauttanut, joten juoksi takaisin isin huomaan. Hahhaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)