Multitas-kingi

Nyt on taas tehty hartiavoimin töitä. Töissä tietenkin, mutta suurempia haasteita tahtoo asettaa tämä iltapelleily keittiössä ruoanlaiton yhteydessä.

Aloin tehdä kerrankin ihan oikeaa ruokaa ja loihdin lohesta, creme bonjourista, tillistä ja kirsikkatomaateista uunilohta (NAM) ja Oolannin valmiista pottumuussijauhosta Makkosen lempiruokaa eli pottumuussia.

Siinäpä olikin sitten episodi.

Samalla kun tungin lohta uunipellille, kuorrutin sen, tiskasin vanhoja likaisia astioita, lämmitin uunia ja kokkasin sen pottumuussin, tuli emäntä kailottamaan ponipussinsa kanssa.

"ÄITI SÄÄ LUPASIT EILEN LEIKKIÄ MUN KAA PONEILLA!"

"Kuule nyt mulla on homma, eksie näe."

"ÄITI SÄÄ LUPASIT EILEN. SÄÄ LUPASIT! IHAN OIKEESTI!"

Jatkoimme samaa jankuttamista jotain pari minuuttia, kunnes annoin periksi. Koska IHAN OIKEESTI olin luvannut edellispäivänä leikkiä poneilla.

"No tuo ne ponit tänne keittiöön, niin leikitään samalla kun äiti tiskaa." Makkonen hyppäsi riemusta huoneeseensa ja raahasi sen melkein jätesäkin kokoisen kassin, joka on täynnä kaikkia mahdollisia My Little Ponyja ja muutamat feikit vielä päälle.

Ja sitten leikittiin. Koska - totta kai - minun piti taas olla se rasittava ja hohottava pahis, käskin ipanaa asettamaan Nightmare Moonin tiskipöydälle. Sanoin, että se tiskipöytä on kuun pinta ja sieltä korkealta se huutelee muille poneille. Ja siinä sitten mentiin.

Fairy haisi, lautanen peseytyi, lohi meni uuniin ja pottumuusi vedettiin liedeltä samalla, kun minä kailotin pelottavan kumealla äänellä kerta toisensa jälkeen:

"HOHOHOHOOO!! Minä olen Nightmare Moon ja minä langetan teidän ylle ikuisen yön! Ette voi minulle mitään! 

Normiponit haukkuivat minua ja väittivät, etten pysty, mutta minäpä nappasin niiden prinsessan tiskipyyhkeen alle vangiksi ja siitähän riemu repesi. Eikä minun tarvinnut tehdä mitään muuta kuin hohottaa ja raivota ja keksiä mitä kummallisimpia tapoja uhata urheita lällyponeja ja vahtia uunia, tiskata, hämmentää pottumuussia, asetella sitä lautaselle, ottaa lohi pois uunista, asetella se lautaselle ja pyyhkiä keittiön pinnat.

Väitänpä, että tähän ei joka poika pystykään. Ja kun sain kersan ruokapöytään, oli leikkimiskiintiö minun osaltani siltä päivää täytetty. Ja myös nukuttamiskiintiö. Koska Makkonen on jo kohta viisi, saa (joutuu) hän aika ajoin menemään sänkyyn ihan yksin ilman äidin vieressämakoilua. Enkös osaakin olla taitava. Ja kammottavan pelottava.

Mutta vinkkinä siis tämmöinen. Ei tartte sitten ruoan jälkeen turhia leikkiä. Ja minä nyt en leiki muutenkaan. Se nyt on vaan tylsää. Kotihommat ovat myös, joten sama kai se on yhdistää kaksi tylsää, että saa sitten rentoutua ihan oikeastikin...